Muutama alan asiantuntija on ottanut yhteyttä viime teemani myötä. Olen antanut itseni ymmärtää, että mattotelinerakastajilla on traumaattinen menneisyys liittyen mattotelineisiin. Eli miehet jotka rakastelevat mattotelineitä, ovat lapsena ja teininä joutuneet kaltoin kohdelluiksi mattotelineiden toimesta. He ovat tippuneet telineen ylimmältä orrelta haarat levällään alimmille pinnoille, tämä sattuu niin helvetisti palleihin. Heidän päänsä on juuttunut ylimpien telineen tasojen väliin, ehkä jopa useasti. Pahimmillaan ylimmät putket on jouduttu operoimaan katki, jotta pää on saatu irti niiden välistä. Talvisin heidän kielensä ja huulensa ovat tarttuneet telineeseen niin, että kielen nahka on rullautunut irti.Pahimmillaan kielestään mattotelineeseen tarttunut nuorukainen on revitty irti väkivalloin. Kieli on saattanut turvota niin, että viikkoon ei ole pystynyt syömään. Nämä nuorukaiset ovat vastoinkäymisistä huolimatta yrittäneet kerta toisensa jälkeen lähestyä telinettä hellin ottein. Tähän on joku psykologinen selitys, että miksi nämä mattotelineen toimesta nöyryytetyt nuorukaiset jaksavat palvoa telinettä aikuisenakin. Tähän liittyy kuulemma samanlaisia käyttäytymismalleja kuin läheisriippuvuuteen. Onko kenelläkään kokemusta? Miksi mies jää suhteeseen pahan mattotelineen kanssa?