Eräs exäni tapasi harjoittaa itsesaastutusta plyyshi-sohvallani. Kerran tuotteista oli jäänyt sohvaan kunnon pläsi, eikä se lähtenyt millään pois. Niinkuin kaikista suhteista, myös tästä koitti eron päivä. Seuraava avomieheni tutki pläsiä suurennuslasilla, koska halusi tietää mistä vaalea tahra on tullut. Kerran yllätin hänet polviltaan nuuskimasta tahraa. Hän kutsui kotiimme myös koko Biljardikerhoporukkansa ja kysyi jokaisen mielipidettä pläsistä. Eräänä sunnuntaiaamuna avomieheni herätti minut ja kertoi, että on valitettavasti tullut siihen tulokseen, että sohvan vaalea pläsi on spermaa. Tähän päättelyyn oli kulunut lähemmäs kolme kuukautta. Harmi ettei hän kysynyt asiaa minulta, olisin tietenkin voinut heti kertoa, että sohvassa on exäni tuotteita. "Se on sitten minä tai sohva", sanoi avomies. Yritin ehdottaa, että jospa hän vatkaisi samaan kohtaan omat tuotteensa, ikäänkuin peittääkseen exäni merkkaaman alueen omalla siemennesteellään. Ei käynyt. Yritin vedota siihen, että pläsi oli niin hailakka, että sitä tuskin paljain silmin erottaa. Ainoa vaihtoehto sohvan hävittämisen lisäksi olisi kuulemma ollut leikata puukolla pala sohvasta, siitä kohtaa, jota exän tuotteet peittävät, ja paikata sitten kohta toisella kankaalla. Näin siis koitti eron päivä tästäkin suhteesta. Sohva on sentään perintökalu.