Kouluaikoina opettajani totesi, että sinusta ei koskaan tule käsityöihmistä. Tekeleeni jäivät aina kesken, ei löytynyt pitkäjännitteisyyttä. Lopulta äitini teki käsityöni loppuun, jotta olisi edes joskus tullut jotain valmista.Myöhemmin vaihdoin puukäsitöihin. Ei siitäkään mitään tullut, sormet olivat täynnä tikkuja ja tekeleet eivät pysyneet pystyssä. Aikuisella iällä käsitöiden parissa puuhastelu on paljon mielekkäämpää ja vaikka yhä olen käytännön ihmisiä, niin jopa teoria on alkanut kiinnostaa. Päätinkin jälleen kerrata ja olen tässä tutkinut useita eri käsityöoppaita. Lukiessani tajusin, että oikein hävettää kuinka vähän olen panostanut käsityötekniikoihin viime aikoina. Nyt asiaan tulee parannus! Täytyy vielä selvittää, järjestetäänkö jossain näyttökokeita käsityötaidoista. Olisi sitten ihan virallinen todistus siitä, että olen käsityöihmisiä ja taidan sekä teorian että käytännön.